Väiskin junasivut: Interrail 2004

Interrail 2004

Viikko 2


[ <-- Viikko 1 ] [ Etusivu ] [ Viikko 3 --> ]

Ma 26.7.2004

København-Kolding-Padborg-Hamburg


134K

Kööpenhaminan metro Vestamagerin pääteasemalla.

64K

Automaattimetron matkaa oli hauska seurata junan etuosasta.

186K

Ajoimme vielä Öresundin sillan yli Ruotsiin ja takaisin. Kuvassa Öresundståg on lähtenyt Malmö Syd/ Svågertorpin asemalta kohti Tanskaa.

141 K

Tauruksen vetämä Flex-juna ennen lähtöään Tanskan Padborgista Hampuriin.

Kööpenhaminan metro teki niin suuren vaikutuksen, että aamulla päätimme ajaa sillä hieman ylimääräistä. Ajoimme päätepysäkiltä toiselle ja lopulta Nørreportin asemalle, josta ostimme aamupalaa. Viime yönä oli jo pimeää kun ylitimme Öresundin sillan. Kävimme vielä Malmö Sydissä, jotta pääsimme Itämeren yli valoisan aikaan. Takaisin Kööpenhaminaan päästyämme olikin jo aika hypätä seuraavaan junaan. Matkustimme IC3-dieselmoottorijunalla kohti mantereen puolella olevaa Koldingia. Itämerestä mentiin taas yli ja ali. Juna oli hyvin täynnä. Suomalaisiin tuppisuihin verrattuina tanskalaiset juttelivat kovasti keskenään junassa. Pieni alle 10-vuotias tyttökin kierteli juttelemassa muille matkustajille. Kertoi nimekseen Katarine ja tiedusteli minun nimeäni. Seuraavaksi kysyi vastapäätä istuneelta naiselta olenko minä hänen miehensä... Muutoin en tanskankielisistä jutuista sitten paljoa ymmärtänytkään.

Koldingissa oli sujuva vaihto IR4-sähkömoottorijunaan, jossa oli väljää ja tunnin matka kului eväitä syödessä. Padborgissa vaihdoimme yksityiseen saksalaiseen Flex-junaan. Kalusto oli muuttunut sitten viime näkemän, kun edellinen yrittäjä teki konkurssin. Veturina oli kuitenkin edelleen Taurus hauskoine äänineen. Rendsburgin siltaviritys oli ennallaan. Kyseisestä sillasta voi lukea enemmän aiemmilta matkoiltani.

Saksa ei olisi Saksa ilman ICE:tä. Niitäkin tuli jo nähtyä. Hampurissa suuntasimme ensin hostelille. Respan täti väänsi rautalangasta kaikki ohjeet, mutta paikka oli mukava. Kävimme iltapalalla päärautatieaseman Mäkkärissä, mutta ihan vain siksi Mäkkärissä kun sieltä näkee junia! Sieltä on parhaat maisemat mitä missään mäkkärissä - suoraan asemahalliin, jossa tapahtuu koko ajan. Iltapalan jälkeen lähdimme iltaretkelle katsomaan Euroopan suurinta järjestelyratapihaa, Maschenia. Ratapihan laidalla on oma seisake, jonne pääsee RegionalBahnilla, kun vain ensin vaihtaa junaa Harburgissa. Ratapiha oli valtava. Leveyttä oli enemmän kuin suomalaisella pituutta! Parhaimmillaan noin 130 raidetta vierekkäin. Ratapihan poikki menee silta, jolta sitä on hyvä katsella. Siihen aikaan illasta liikenne oli vilkasta. Tavarajunia lähti linjalle yhtenä virtana. Paluumatkalla juteltiin puolalais-saksalaisen heebon kanssa niitä näitä. Kaveri ei tuntenut itseään oikein kummankaanmaalaiseksi.


198K

Kielin kanavan ylittävä Rendsburgin silta.

139K

Illalla kävimme katsomassa Euroopan suurinta järjestelyratapihaa Hampurin Maschenissa. Kuvassa näkyy noin kolmasosa ratapihasta.

138K

Raiteita silmänkantamattomiin. Illalla tavarajunia lähti linjalle yhtenä virtana.

147K

Veturi poikineen odottamassa työtehtäviä hämärtyvässä illassa.

Ti 27.7.2004

Hamburg-Köln


198K

Hampurin Miniatur Wunderlandissa on uskomattoman suuri pienoisrautatie. Maisemaa jatkuu monta suurta huonetta eteen- ja taaksepäin.

193K

Eräs radan lukuisista asemista.

Aamulla veimme tavarat säilytykseen päärautatieasemalle. Sitten suuntasimme kohti Miniatur Wunderlandia. Kyseessä on tajuttoman suuri H0-mittakaavainen pienoisrautatie. Opiskelija-alennuksen sai suomalaisella opiskelijakortilla. Paikka oli kooltaan uskomaton. Suuria huoneita toistensa perään, kaikki täynnä rataa, junia, teitä, autoja, maisemaa, taloja, satamia, kaikkea mahdollista... Koko ajan tapahtui jotain, junat kulkivat, kaupungissa syttyi tulipalo, paloautot tulivat paikalle pillit ulvoen... Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, mutta tuota paikkaa ei voi kuvata edes valokuvin, siellä on jokaisen käytävä itse!

Miniatur Wunderlandin jälkeen pikainen kierros muutamassa pienoisrautatieliikkeessä ja sitten IC:llä kohti Kölniä. IC kulki odotetun mukavasti ja tasaisesti 200 km/h nopeudessakin vaikka sekä rata että kalusto ovat jo kymmenien vuosien takaa. Kalustoa tosin on modernisoitu voimakkaasti, tämäkin vaunu oli vastikään saanut mm. infonäytöt. Köln-Deutzin aseman vieressä sijaitsevassa hostellissa oli rento meininki. "No problem! Köln-Deutz, no problem!" hoki toinen respassa olleista viereisille asiakkaille. Muutenkin hostelli oli oikein mukava. Valitsin hieman paremman illallisen joenrannan terassilla. Nautin pizzan Kölsch-oluen kera. Tämä maustettuna näkymällä vilkkaasti liikennöidylle Hohenzollernbrücke-rautatiesillalle. Sieltä sitten pimenevässä illassa kohti hostellia ja kauniita unia...


138K

Pienoisrautatien ohjauskeskus. Kyllä, siis todellakin pienoisrautatien.

109K

Iltatunnelmaa Kölnissä.

Ke 28.7.2004

Rhein-päivä


135K

Rhein-päivä alkoi mukavasti, kun löytyi vielä saneeraamaton Hopeakolikko.

116K

Hopeakolikko junassa RB 11921, Remagen.

175K

IC Reinin laaksossa, Boppard-Hirzenach.

122K

Rüdesheimin kaupunki kuvattuna vastarannan Bingenistä.

Päivän tarkoituksena oli retkeillä pitkinpoikin Reinin laaksoa kohti Frankfurtia ja tulla illalla uutta suurnopeusrataa takaisin Kölniin. Komeiden maisemien lisäksi Reinin laaksossa riittää nähtävää, joen molemmin puolin kulkee kaksiraiteinen päärata ja niiden välissä jokilaivaliikenne on vilkasta. Päivä alkoikin mukavasti kun pääsimme vieläpä vanhan Hopeakolikon kyytiin. Suurin osa vaunuista on saneerattu, mutta eräällä linjalla näytti joka junassa olevan vielä yksi alkuperäinen Hopeakolikko. Ajeltiin kohti etelää ja Reinin upeita maisemia. Vaihdoimme junaa Remagenissa ja Koblenzissa. Emme olleet päättäneet minne asti menemme. Hypättiin sitten mukavannäköisessä paikassa pois junasta. Seisakkeen nimikyltissä luki Boppard-Hirzenach. Kylä oli oikein suloinen ja maisemat olivat taattua Reininlaakso-laatua. Kauppaa ei kuitenkaan löytynyt, joten tunnin oleskelun jälkeen päätimme jatkaa matkaa. Junalle tuli melkein kiire, mutta hyvin ehdittiin kun junakin oli muutaman minuutin myöhässä, mikä ei ole ihan tavatonta vilkkaasti liikennöidyllä radalla.

Menimme junalla Bingeniin, jonka tiesin hieman isommaksi kaupungiksi. Sieltä saisi varmasti ruokaa. Miellyttävä ruokapaikka löytyikin pian. Reinin länsipuolta kulkeva rata meni aivan terassin vierestä ja liikenne oli tuttuun tapaan vilkasta. Puiden välistä näkyi itse jokikin ja jopa vastarannan rautatie. Otin pizzaa ja saksalaista olutta, molemmat erittäin maukkaita. Bingenistä kulki tiheästi lautta joen vastarannalla sijaitsevaan Rüdesheimin kaupunkiin. Olen aina halunnut kulkea Reiniä pitkin myös vesiteitse ja nyt oli mahdollisuus edes pienelle ajelulle. Joen ylitys sujui mukavasti pienellä lautalla.

Rüdesheimin aseman kohdalla on tasoylikäytävä, jonka kautta kulkee kaikki itäpuolen auto- ja rautatieliikenne. Tavarajunia kulki niin usein, etteivät kaikki autot ehtineet mennä kerralla yli, kun tuli jo seuraava juna. Itse kaupunki osoittautui melkoiseksi turistirysäksi. En tiennyt Reinin laaksossa sellaisia olevankaan. Kello alkoi olla jo sen verran että jatkoimme nopeinta reittiä Wiesbadenin kautta Frankfurtin lentokenttäasemalle.

Rhein-päivä päättyi vauhdikkaasti 300 km/h ICE3-ajeluun Frankfurtin lentokenttäasemalta Kölniin. Tähän liittyi mielenkiintoinen lippuepisodi. Kävimme lipputoimistosta kysymässä mitä maksaa ICE-lisämaksu reilikortilla. Ensimmäinen vastaus oli yli 20e/naama. Sitten tarjottiin IC-junaa jollain omituisella n. 5 euron hinnalla, johon selitin "sujuvalla" saksan kielellä, ettei reililipulla tarvitse lisämaksua IC-junassa ilman paikkavarausta. Tähän vastaus oli että ICE-juna maksaakin sitten 17 euroa. Ei vieläkään miellyttänyt hinta. Yritimme vielä toisesta paikasta, mutta siellä ei olisi osattu myydä koko lippua. Lopulta hyppäsimme vaan junaan jännittäen miten paljon kaikkine junasta ostetun lipun lisämaksuineen joutuisimme maksamaan. Vain hieman minua vanhempi naiskonnari tuli heti lähdön jälkeen tarkastamaan lippuja. Annoin reililipun hymyillen. Konnari pyöritteli lippua aikansa, laittoi siihen leiman ja sanoi Danke schön. Ei siis lisämaksua! Kannattipa yrittää!


194K

Jokiliikenne on vilkasta, tässä risteilyjä tekevä siipirataslaiva Goethe.

164K

Tavaraliikenne Reinin itärannalla on erittäin vilkasta. Rüdesheimin aseman ylikäytävällä oli jatkuvasti pitkä jono autoja.

167K

Rüdesheimin kaupunki osoittautui turistirysäksi, tässä pahin turistikuja.

148K

Rhein-päivä päättyi juhlavasti 300 km/h ICE3-ajeluun. Köln Hbf.

To 29.7.2004

Köln-Aachen-Liège-Bruxelles-London


166K

ICE2 matkalla Hohenzollernbrücken yli päärautatieasemalle. Kuva Köln-Deutzin asemalaiturilta.

123K

Sähköjuna Aachenista Liègeen oli mallia vanha!

191K

Edellisen kuvan sähkörouskutin perillä Liègessä.

127K

Kaksi TGV Réseau:ta yhteenkytkettynä, taustalla Thalys-kaksikko. Bruxelles-Midi.

Matka Kölnistä kohti Lontoota alkoi heti aamusta. TGV Thalyksen tai ICE:n sijaan olimme päättäneet mennä Brysseliin hitaammilla yhteyksillä. Matka alkoi mukavasti hostellin viereiseltä Köln-Deutzin asemalta kaksikerros-RegionalExpressillä, jolla matkustimme Aacheniin. Kalusto Aachenista Liègeen oli minulle arvoitus. Lähtöraiteelta löytyi ikivanha belgialainen sähkömoottorijuna. Varsin mielenkiintoinen tapaus, joskaan en sillä haluaisi mitään päivittäisiä matkoja tehdä. Sähkörouskutin kuljetti meidät Liègeen. Liègessä oli aikaa hankkia lisää sivuja reililippuun. Jokainen matkahan pitää erikseen kirjoittaa lippuun ja nuo lipussa valmiina olevat kuusi sivua lähestyivät loppuaan jo matkan tässä vaiheessa. Lipunmyynnissä ei englantia suuremmin ymmärretty, mutta saimme haluamamme.

Liègestä Brysseliin matkustimme IC-junalla. Belgialainen IC-juna oli aivan tuhottoman pitkä, mutta myös todella täynnä. Löysimme vapaat istumapaikat junan loppuosasta. Vaunut olivat melko uusia ja varsin siistissä kunnossa. Brysselissä oli pari tuntia aikaa ennen Eurostarin lähtöä. Katseltiin TGV:eitä ja siirryttiin sitten Eurostarin lähtöaulaan odottamaan. Turvatarkastus oli kuin lentokentällä ja muutenkin touhu oli enemmän lentokonemaista kuin junamaista.

Eurostarin erikoisesta hinnoittelusta johtuen etukäteen netistä ostamamme liput olivat 1. luokkaan. Lippumme olivat tavallisia nuoriso-lippuja, sillä ne olivat edullisemmat kuin reilialennuksella saatavat liput. 2. luokan meno Brysselistä Lontooseen olisi maksanut 60 euroa, kun 1. luokan lipun sai 80 eurolla. 1. luokan sisustus on huomattavasti 2. luokkaa mukavampi. Lisäksi hintaan kuului kolmen lajin ateria juomineen. Palvelu oli erinomaista. Suomalaisen opiskelijan täytyi välillä katsoa muista matkustajista mallia miten toimia esimerkiksi kuumien pyyhkeiden kanssa. :-) Matka sujui erittäin mukavasti, ateria maistui ja maisemat ikkunassa vilistivät 300 km/h. Tunnelissa ajettiin 160 km/h ja kanaalin alitus kesti 20 minuuttia. Englantilaiset olivat saaneet valmiiksi 1. vaiheen CTRL:stä, eli tunnelista Lontooseen johtavasta suurnopeusradasta, joten alkumatka Englannin puolellakin taittui 300 km/h, jonka jälkeen alkoi matelu.

Lontoossa hankittiin ensin metroliput ja lähdettiin sitten ajelulle kohti hostellia Greenwichissä. Ensin metrolla ja sitten Dockland's Light Railwayllä. DLR kulkee ilman kuljettajaa, mutta huomattavasti epätasaisemmin kuin Kööpenhaminan metro. Suorillakin sai pitää kaiteesta kiinni että pystyssä pysyi! Hostelli sijaitsi aivan Greenwichin aseman vieressä, mutta sinne löytäminen vei silti yllättävän paljon aikaa. Hostelli oli kuten Lontoossa oletinkin, sokkeloinen, ahdas ja muutenkin hieman epämääräinen. Illalla kävimme kävelemässä Thamesin rantaa ja katsomassa Tower Bridgeä. Siinä sillassa on tyyliä.


182K

TGV Thalys Bruxelles-Midin asemalla. Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa asemilla kuvaaminen on kiellettyä, joten kuvataan näitä vielä kun saa...

130K

Eurostarin 1. luokassa kelpasi matkustaa!

120K

Lontoon komea Tower Bridge.

Pe 30.7.2004

Englanti-päivä


244K

Tässä lontoolaisessa puistossa nautimme aamupalan.

148K

45 minuutin matka Lontoosta Cambridgeen kesti 75 minuuttia. Onneksi meillä ei ollut kiire ja aikaa riitti junan kuvaamiseenkin Cambridgessä.

178K

Englantilaista kaupunkikuvaa Cambridgessä.

Hostellin aamupalanurkasta ei löytynyt mitään sopivaa suuhunpantavaa, joten hankimme aamupala King's Crossin asemalta. Penkkejä ei löytynyt koko asemalta. Lopulta kartan avustuksella löysimme tiemme läheiseen aidattuun puistoon, jossa oli penkkien lisäksi jopa roskikset. Aamupalan jälkeen menimme käymään Cambridgessä. Junan piti taittaa tuo matka sujuvasti ilman pysähdyksiä 45 minuutissa. Nykybrittiläiseen tapaan kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan. Matkalla seistiin muun muassa jossain hitsin Hitchinissä. Ennen Cambridgeä kuulutettiin pitkä liuta syitä miksi juna myöhästyi, mm. opastinvika. Onneksi ei ollut kiire minnekään.

Kiertelimme aikamme Cambridgessä ja ihastelimme mm. kaupungin keskellä olevaa isoa puistoa. Söimme Fish&Chipsiä, vaikka kuumuudesta johtuen mulla ei juuri nälkä ollutkaan. Paluumatka Lontooseen sujui vähemmän myöhässä. Halusin matkustaa IC125:llä, kun en aiemmin ollut moisen kyydissä ollut. Siirryimme viereiselle St. Pancrasin asemalle, jossa katsottiin kiva juna ja luettiin aikataulusta sopivan matkan päässä oleva asema. Määränpäänä oli reilun tunnin matkan päässä sijaitseva Leicester. Juna oli tasoltaan kaukana siitä mitä High Speed Train tuo mieleen. Kartan ja bahn.de aikataulun WAP-version avulla suunnittelimme kivan pienen kiertoajelun loppupäiväksi.

Leicesteristä jatkoimme Birminghamiin nuhjuisella dieselmoottorijunalla. Birminghamin asemalla pauhasi kuulutukset jatkuvasti, sillä liikenne oli sekaisin ja tiedotettavaa riitti. Virginin juna takaisin Lontooseen jatkoi jo tutuksi tulleella hieman nuhjuisella linjalla ja lisäksi juna oli aivan täynnä. London Eustonin asemalla oli parkissa Virginin uusi Pendolino-juna.


142K

IC 125-juna Leicesterissä.

155K

London Eustonin asemalla seisoi Virginin upouusi Pendolino-juna.

La 31.7.2004

Lontoo-päivä


132K

Hyde Parkissa istuttiin koko rahalla ja nautittiin auringon paisteesta.

170K

Perinteinen lontoolainen kaksikerroksinen bussi, tässä pitkä versio eli Routemaster Long.

167K

Marble Arch ja Routemaster.

Päivä alkoi Dockland's Light Railway-ajelulla pääteasema Bankiin. Se ei näyttänyt aamupalapaikalta, joten jatkoimme metrolla Marble Archiin. Ruokakauppa löytyi helposti, evääksi appelsiinimehu, kolmioleipä ja munkki. Hyde Parkista löysimme mukavat lepotuolit varjosta, joten ei kun syömään. Ei mennyt kauaa kun paikalle ilmestyi puistovahti vaatimaan rahaa tuolilla istumisesta. Maksoimme kiltisti £1.50 ja jatkoimme aamupalan syöntiä. Aamupalan jälkeen siirsin penkin auringon paisteeseen ja kuuntelin suomipoppia kännykästä, istuttiin sitten koko rahalla.

Seuraavaksi kiertelimme kaupunkia paikallisen oppaan kanssa. Trafalgar Square, Picadilly Circus, Buckinghamin palatsi... Opastetun kierroksen jälkeen hyppäsimme randomilla metroon ja päädyimme Victorian asemalle. Metron liukuportaista irtosi kaide yläpäästään ja hätäpysäytyksen jälkeen englantilainen mummo kirosi ettei tässä maassa ikinä mikään toimi... Kävimme ostamassa ruokaa ja menimme puistoon syömään. Kuumuus vei tehokkaasti suuremmat ruokahalut, mutta virvoitusjuomia kului sitäkin enemmän.

Puiston ohitse kulki busseja ja joukossa oli vielä paljon vanhoja klassisia Routemaster kaksikerrosbusseja. Meidän lippumme olivat voimassa myös niissä, joten hyppäsimme pienelle ajelulle kun se vielä oli mahdollista. Ajelun jälkeen palasimme hostellille. Edessä oli matkan ensimmäinen pyykkien pesu, sillä puhtaat vaatteet alkoivat olla lopussa.


178K

Trafalgar Squarellä valmistauduttiin jo olympiatunnelmaan.

212K

Päivään sisältyi myös ajelu klassisella Routemaster-bussilla, joita oli vielä normaaliliikenteessä.

Su 1.8.2004

London-Paris


90K

Hieman erilaista kuvakulmaa, pulupariskunta ja Eiffel-torni.

Hostellin vieressä oli myös paikallisjuna-asema. Pari kertaa olimme sitä jo käyttäneetkin. Lähdimme sillä pois, koska metrolippumme eivät enää olleet voimassa. Reililippu kelpasi junaan, joka vei meidät kätevästi suoraan Waterloo East-asemalle. Siitä oli lyhyt matka kävellä varsinaiselle Waterloon asemalle, josta lähtee Eurostar kohti Pariisia. Viimeisillä punnilla ostimme evästä ja sitten turvatarkastuksen läpi lähtöaulaan. Lontoon lähtöaulasta ostin matkamuistoksi hienon Eurostar-paidan. Tämän osuuden hinnoittelu oli normaalimpi, joten matkustimme ihan 2. luokassa. Juna oli loppuunmyyty. 300 km/h vauhdissa oli kiva katsella moottoritiellä matelevia autoja...

Eurostar saapui minuutilleen ajallaan Paris Gare du Nordin asemalle. Autot ajoivat jälleen oikealla puolella tietä ja valuuttana kelpasi euro. Yksi asia oli kuitenkin huonommin. Nimittäin kielestä ei enää saanut selvää! Metroyhteys hostellille selvisi kyllä helposti, mutta lipun osto ei ollutkaan niin yksinkertaista. Kaikki ohjeet olivat selvällä ranskan kielellä! Joku epämääräinen setä yritti kovasti meitä auttaa, ollen tosin enemmän häiriöksi. Löysimme kuitenkin lippukassan, josta kolmen päivän metrolipun sai englanniksi ostettua. Veimme tavarat hostellille, jossa puhuttiin hyvin englantia. Loppupäivä kierreltiin kaupungilla, lähinnä Eiffel-tornin ympäristössä. Illalla sattui vielä jännä juttu, kun 8 hengen hostellihuoneeseen ilmestyi suomalainen nainen. Maailma on pieni! Oli kiva puhua suomea välillä muutenkin kuin keskenämme.


130K

Sitten se perinteisempi kuvakulma Eiffel-torniin.

[ <-- Viikko 1 ] [ Etusivu ] [ Viikko 3 --> ]


Takaisin junasivulle
        

Sivun alkuun

Copyright: Väinö Savela
vaiskiatvaiskipistenet
palautelomake
Päivitetty 4.2.2006