Interrail 2005

Tavarat alkaa olla pakattu, jopa hyvissä ajoin. Muutama ensimmäinen majoituspaikkakin on varattu. Tällä kertaa on edessä hieman lyhyempi reili. Lipussa on 2 vyöhykettä ja 3 viikkoa, vaan ehtiihän sitä siinäkin. Lähtö tapahtuu tänään illalla yöjunalla kohti pohjoista.

Pikajuna 61 oli todella pitkä, silti kaikki makuupaikat oli loppuunmyyty. Omani ehdin ostaa perjantaina viimeisten joukossa. Illalla pääsi jo mukavasti matkustamisen tunnelmaan.

Yöunet jäivät hieman lyhyiksi. Kemiin saavuttiin kello 6.01, 8 minuuttia etuajassa. Veljekset Salmelan linja-auto Kemistä Tornioon jatkoi viime kesältä tutulla tyylillä, eli auto oli kaikkea muuta kuin uusi, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Isohaaran padon tie oli suljettu korjaustöiden takia, hieman kierreltiin siis. Salmelan bussi ei aja enää Haaparantaan, vaan ruotsalainen bussi lähtee Torniosta asti. Vaihtoaikaa on yli tunti, joten tässä sitä nyt odotellaan aamuisen viileässä Torniossa.

Bussi Torniosta Luulajaan oli hieno kaksikerrosbussi viime vuoden tapaan. Luulajassa tein lyhyen kaupunkikierroksen ja kävin syömässä, sekä ostoksilla viimeksi hyväksi havaitussa Willy:s kaupassa.

Connexin juna on täynnä, sain kuitenkin kelvollisen istumapaikan. Vaunu on vanha, eikä kunnossapitoon ole selvästikään panostettu enää pitkään aikaan. Pian on luvassa uusia ja upeita maisemia. Banverketin nettisivuilta tulostamieni graafisten aikataulujen mukaan seuraavalla liikennepaikalla kohdataan malmijuna...

Kirunan jälkeen juna oli jo tyhjentynyt mukavasti. Maisemat alkoivat käydä todella hienoiksi. IORE- ja Dm3-vetoisia malmijunia tuli vastaan ja niitä ohitettiin. Vuoristo-osuus ennen Narvikia oli uskomattoman upeaa katseltavaa. Maisemien ohessa bongasin tutun suomalaisen harrastajan kuvaamassa junaani pienellä asemalla matkan varrella! Mikä sattuma! Kävimme illalla Narvikissa pizzalla.

Narvikissa kivasti raiteiden välissä oleva majapaikka oli sössinyt varaukseni. Onneksi muualla oli tilaa ja he järjestivät kyydinkin sinne, joten asia järjestyi lopulta varsin helposti.

Sain nukuttua ihan mukavat ja riittävät unet. Katselin juuri säätiedotusta, lämpimämpääkin saisi olla... Päivän teema on malmijunat. Ajatus on hypätä junaan ja mennä jollekin asemalle Ruotsin puolelle. Matkustajajunia ei kulje montaa päivässä, niitä sentään täydentää yhtä harvoin kulkevat bussit...

Connexin matkustajajunan edelle lähti Narvikista IOREn vetämä malmijuna. Junien luikerrellessa vuorenrinnettä ylös saattoi välillä nähdä tuon edelläkulkevan malmijunan. Lopulta se päästi meidät ohi. Björklidenissä seistiin vartin verran kohdattavaa junaa odotellessa. Laiturikuulutus kertoi teknisestä viasta, konnari ja kuski puhuivat keskenään jostain autosta...

Jäin pois Abisko Turiststationilla ja kuvasin muutaman malmijunan, joista osa pääsi hieman yllättämään. Kävin toteamassa ettei turistikeskuksessa ollut ihmeitä ja päätin kävellä pari kilometriä Abisko Östran asemalle. Matkalla tuli vastaan malmijuna ja asemalla toinen. IORE ja Dm3 vetureita oli junissa melko tasaisessa suhteessa.

Sitten vaihtoehtoina oli jäädä Abiskoon syömään ja odottamaan Narvikin junaa tai hypätä bussiin ja mennä sillä Björklideniin odottamaan Narvikin junaa, tyytyen eväisiin, jollei Björklidenissä sattuisi sopivaa ravintolaa olemaan. Päätin lähteä Björklideniin, mitä ehdin sitten jo hetken katua. Bussissa ei käynyt reililippu, minkä tosin arvasin, mutta koitin kuitenkin. Eipä matka silti paljoa maksanut. Björklidenissä bussi kuljetti ylös hotellille, mistä oli sitten laskeuduttava alas asemalle. Taivaalta alkoi tihkua vettä, mutta näki että Abiskossa paistoi edelleen aurinko! Täydensin eväitä aseman putiikista. Aikaa kun oli, niin kaivelin Ruotsin kolikoita päästäkseni niistä eroon. Myyjä ei innostunut vihjeestäni Ruotsin euroon siirtymisestä. Asemalla oli Nohab-veturi jonkin ratatyövaunun kanssa.

Björklideniin siirtyminen kuitenkin kannatti, sillä hetkeä myöhemmin sinne saapui tyhjä IORE-vetoinen malmijuna kohtaamaan täyttä samanlaista. Jarrut kirskuen tuhottoman pitkä juna pysähtyi. Kohtauksen jälkeen tehopakkaus IORE tyytyväisenä hiljaa humisten kiskoi pitkän vaunuletkan liikkeelle. Voi sitä kytkinten pauketta ennen kuin viimeinenkin vaunu saatiin liikkeelle. Eikä aikaakaan niin IORE oli saanut junan jo melkoiseen vauhtiin.

Connexin juna kuljetti minut takaisin Norjan puolelle Narvikiin. Kävin syömässä ja nostin lisää käteistä Nordean automaatista suomen kielellä. Norjahan ei tunnetusti ole halpa maa. Pienen iltakävelyn jälkeen varasin puhelimitse tulevia majoituksia. Nyt voikin käydä hyvillä mielin nukkumaan.

Tänään on edessä pitkä päivä. Nousin aamulla klo 7 bussiin kohti Fauskea, josta jatkan junalla Trondheimiin yöksi. Reililipulla sai bussimatkan puoleen hintaan, 200 NOK. On ollut kuulemma joskus ilmainenkin. Norja on yllättävän pitkä maa. Narvikissa oli kyltti, jonka mukaan Trondheimiin on matkaa 880 km. Eikä tuo kartalta katsottuna ole kuin reilu kolmannes maan pituudesta!

Tämä tie kulkee komeissa maisemissa, näkyvissä on vuoria ja merta. Kuski ajaa aika reippaasti, parhaimmillaan satasta alamäessä. Tämä tie nyt ei niin kovin leveä tai suorakaan ole. Iloiseksi yllätykseksi äsken mentiin puolen tunnin pätkä lautalla! Erittäin mukavaa vaihtelua. Bussiin tuli pari hollantilaista, jotka näin ekaa kertaa jo Torniossa. Aikovat olla 2 yötä Trondheimissa ja sieltä Osloon - kuten minäkin!

Bussimatkan loppupuolella oli erityisen paljon tunneleita. Fauskessa oli tunti aikaa junan lähtöön. Menin asemaravintolaan ja tilasin hampurilaisen, joka olikin varsin tuhti ranskalaisineen ja salaatteineen.

Arvelin junan tulevan täyteen loppumatkasta ja Miikka vahvisti arvion. Päätin kysyä paikkalipun hintaa asemalta. Mukava myyjä kertoi hinnaksi 50 NOK ja sanoi voivansa myydä paikan oikealta puolelta junaa. Konnarilta voisi sitten kysyä uutta paikkaa, jos vaunu olisikin eri päin. Ja olihan se. Otin vaunun parhaan paikan ja konnari katsoi listastaan sen olevan vapaa. Maisemat ovatkin olleet mahtavia ja vaihtelevia. Vuoria merellä, joella tai ilman vesistöä. Junaa vetää iso Di.4-dieselveturi. Olen taas Napapiirin eteläpuolella.

Pitkä rupeama alkaa olla lopuillaan, piakoin saavutaan Trondheimiin, jossa saakin mennä suoraan majapaikkaan nukkumaan. Vuorten korkeus madaltui loppumatkasta. Kaikkiaan tuo rata kulki parhaimmillaan yli 700 m korkeudella merenpinnasta ja välillä vain muutaman metrin. Eräällä junakohtauspaikalla oli hupaisa näky, kun viereisessä ladossa huudatettiin rockia oikein urakalla. Tässä vaunussa on muuten kääntyvät penkit. Ne käännetään aina oletuksena menosuuntaan mutta haluttaessa voidaan muodostaa neljän hengen ryhmiä esim. kortin peluuta varten.

Trondheimin Vandrerhjem oli pari kilometriä asemalta. Matka olisi lyhentynyt noin puolella, jos tulostamassani kartassa olisi näkynyt oikaiseva kävelysilta... Toinen asia mikä kartasta ei näkynyt, oli huomattava nousu, hostelli oli mäen päällä. Muita samalla junalla tulleita saapui vasta minun jälkeen, en siis ollut ainoa joka kiersi. Muut taisivat kiertää vielä enemmän, sillä jäin vielä asemalle ottamaan pari kuvaa junan saavuttua.

Aamulla Nokia osoitti tuotteidensa luotettavuuden. Herätessäni huomasin puhelimen vilkkuvan. Kas vain, joku soittaa minulle puhelimen ollessa vielä äänettömällä. Kukahan? Herätys kello 10:11! Minähän laitoin sen soimaan 8:30!! Vuoden vanha 6230, ennen toiminut kyllä. Onneksi ei tehnyt tuota eilen, olisin myöhästynyt ainoasta päiväyhteydestä Narvik- Trondheim. Nyt myöhästyin vain aamupalalta.

Kiertelin kaupungilla ja kävin syömässä. Täällä on festivaalit ja erilaisia tapahtumia ympäri kaupunkia. Muutenkin oikein mukavan oloinen kaupunki. Olisin käynyt merenkulkumuseossa, mutta se oli suljettu saneerauksen vuoksi.

Tämä on maailman pohjoisin raitiotiekaupunki. (Vai oliko Murmanskissa vielä raitiotieliikennettä?) Linjoja on nykyään yksi ja raideleveys Helsingistä tuttu metri. Pitihän sillä ajelu tehdä. Alkumatkan rata kulkee kadulla, mutta suurimman osan omaa kapeaa yksiraiteista väyläänsä rinnettä ylös nousten. Huomasin raitiotiemuseon mainoksen, se on auki kesällä kolme tuntia kolmena päivänä, sopivasti juuri tänään! Mukava pieni museo, käymisen arvoinen paikka, sisäänkin pääsi ilmaiseksi. Juteltiin museota pitäneen kanssa ratikoista. Ulkona satoi hetken, mutta nyt aurinko paistaa taas.

Greetings from Hell! Tämä on ihan kiva pieni kylä, jonka toisella laidalla on meri ja toisella korkea rinne. Aurinko paistaa ja on mukavan lämmin. Ei kuitenkaan liian kuuma, kuten joku on saattanut kuvitella. Palvelut ovat vähän heikonlaiset, en löytänyt kauppaa tai kioskia. Junayhteydet ovat kesällä hieman huonot - normaalisti tunnin välein kulkevia vuoroja on peruttu sieltä täältä.

Jatkoin Hellistä eteenpäin Stjørdaliin, sillä Trondheimin suuntaan ei sillä tunnilla mennyt junaa. Hell-postikortteja saattoi ostaa Stjørdalin aseman kioskista. Hellistä en kioskia tai kauppaa löytänyt. Trondheimiin palattuani kiertelin kaupungilla. Keskustassa on paljon vanhoja puutaloja, sulassa sovussa uudempien talojen kanssa. Kävin iltapalalla asemaravintolassa ja jumituin hetkeksi junia katselemaan. Matkaa hostellille oikaiseva kävelysilta oli valmistunut 2003.

Nyt olen matkalla Osloon. Olisin toivonut kallistuvakorista Signatur-junaa, mutta tämä on veturivetoinen. Veturi on suomalaisen Sr2:n serkku, El 18. Rata kulkee kauniissa maisemissa, välillä laakson pohjalla, välillä rinteellä. En ottanut paikkalippua, mutta olen saanut istua rauhassa valitsemallani hyvällä paikalla. Vaunujen ikkunat ovat erityisen pitkiä.

Osloon päästyäni suuntasin ensimmäiseksi majapaikkaan, Hostel Ankeriin. Aiemmin mainitsemani hollantilaiset olivat jälleen samassa paikassa, edessäni respajonossa. Olivat huomattavan kiinnostuneita rautateistä ja jopa pienoisrautateistä, ottaen huomioon että olivat naisia. Tavaroista eroon päästyäni lähdin etsimään ruokaa ja päädyin pizzalle aseman lähelle.

Olin kiinnostunut ajamaan lentokenttäjunalla. Arvatenkaan siinä ei reililippu kelvannut ja hinta oli kallis. Hyppäsin toiseen uuteen junaan ja menin sillä Mossiin. Kovin kovaa ei menty ja kallistustakin tarvittiin harvakseltaan. Paluujuna oli paljon vanhempi, kulki kuitenkin samalla aikataululla, vaikkei kallistellut ja huippunopeus oli vain 130.

Lentokenttäjuna houkutteli kuitenkin edelleen. Osloon päästyäni tutkin lippuautomaattia ja totesin että opiskelijan menolippu maksaa 80 NOK. Ostin lipun ja lähdin ajelulle. Juna kulki tasaisemmin kuin esim. Arlanda Express huippunopeuden ollessa 210 km/h. Lysti kesti reilun 20 minuuttia. Erittäin kätevä yhteys. Liput muuten katsottiin vasta lentokentällä automaattiportin toimesta. Opiskelijakortista ei kukaan ollut kiinnostunut.

Nyt olen matkalla takaisin. Reililippu kelpaa tässä paikallisjunassa, joka on myös hyvin uusi ja viihtyisä sisältä. Menen tällä suoraan kaupungille asti tehdäkseni pienen kaupunkikierroksen ennen nukkumaanmenoa. Edellisestä Oslon visiitistä on 11 vuotta aikaa.

Oslon iltaelämä vaikutti mukavan eloisalta. Kiertelin kaupungilla, rannassa ja puistoissa. Aamulla oli kuitenkin aikainen herätys ja väsytti muutenkin, joten menin nukkumaan klo 23. Yksi kämppiksistä opiskeli sähkötekniikkaa Nürnbergissä.

Aamulla satoi. Kävelin asemalle ja ostin aamupalaa ennen nousua junaan, joka vaikutti tulevan täyteen. Loppupäässä junaa oli yksi osasto tyhjä, istuin sinne. Ennen lähtöä osastoon ilmestyi suuri nuorisoryhmä, jalkapallojoukkue tai joku. Heille oli varattu koko osasto yhtä penkkiriviä lukuunottamatta, jossa nyt istun. Viereen istui mummo nettilipun kanssa. Se vaan olisi pitänyt lunastaa asemalta, eikä junasta, mutta asia näkyi järjestyvän. Taitaa tämä mun ikkunapaikkakin olla myyty jollekin, mutta tänne asti olen saanut istua rauhassa ja katsella maisemia. Nuorisokin nukkuu.

Mummo, josta viimeksi kirjoitin, innostui juttelemaan. Hän puhui norjaa ja minä parhaani mukaan ruotsia. Yllättävän hyvin se sujui, vaikken ihan kaikkea ymmärtänytkään. Kertoi mm. olleensa kerran joulukuussa 8 tuntia jumissa junassa, joka oli juuttunut lumeen Bergenin radalla.

Silti minusta on hieman hassua että juna-aikatauluissa kehotetaan varaamaan tunti aikaa vaihdettaessa junasta muihin joukkoliikennevälineisiin. Muutakin hupaisaa löytyy, kuten sivuhuomautus "Pysähtyy tarvittaessa matkustajien poisjättöä varten lauantaisin ja sunnuntaisin 12.6-18.9. 19.9 alkaen joka päivä (kello 17.10)." Muualla Euroopassa on pyritty selkeyttämään aikataulurakennetta, täällä ilmeisesti päinvastoin.

Myrdalista matkani jatkui arvatenkin Flåmiin. En ollut tuota kuuluisaa rataosaa vielä matkustanut. Lippu maksoi reilialennuksella 220 NOK edestakaisin, mutta oli se sen arvoinen. Maisemat olivat tosiaan mahtavat radan kiemurrellessa vuoren rinnettä. Rata laskeutuu 20 km matkalla yli 850 metriä.

Turhan paljon turistirysämeininkiä paikassa kyllä oli. Junat olivat molempiin suuntiin täynnä ja osa vaunuista oli varattu ryhmille.

Flåmissa vaihto laivaan olisi sujunut kuin Turun satamassa konsanaan. Laivat lähtivät jopa vielä lähempää. Rannassa oli monta pientä alusta ja yksi iso. Lähempi tarkastelu osoitti ettei se iso ollutkaan vain iso, vaan peräti Cunard-varustamon Queen Elizabeth 2! En jäänyt turistirysään vaan jatkoin takaisin Myrdaliin ja nyt edelleen Bergeniin. Maisemat ovat edelleenkin kohdallaan.

Bergen vaikutti aluksi mukavalta pieneltä kaupungilta. Tiesin ettei tämän pieni pitäisi olla ja pian sain asialle vahvistuksen. Siis iso, mukava kaupunki.

Vein ensin tavarat hostellille. Tämä tuntuu ahtaalta, mutta muuten mukavalta. Mun alla, siis alasängyssä, nukkuu brittityttö.

Olisin ostanut huomiseksi laivalipun Stavangeriin, mutta toimisto oli jo kiinni. Löysin kuitenkin nettikahvilan ja ostin lipun sieltä, "lavpris" oli samanhintainen kuin reilialennus. Reilialennusta ei netistä olisi saanutkaan. Varasin samalla yhden majoituksen.

Kiertelin kaupungilla ja söin satamatorilla kalaa, ollaanhan Norjassa. Meneillään oli jotkut höyrylaivafestivaalit, joten satamassa riitti nähtävää. Paikalla oli myös vanhoja autoja.

Matkustin funikulaarilla Føienille, josta oli mahtavat näkymät. Ja kaupunki ei tosiaan ole ihan pieni. Aika viileää ulkona oli, mutta onneksi ei satanut, kuten Bergenissä kuulemma usein.

Päätin pistäytyä yhdessä sataman monista laivoista, maistamassa norjalaista olutta. Hieman parempaa kuin suomalainen, muttei saksalaisen veroista. Törkeän kallista, 56 NOK, siis noin 7 euroa, eikä ollut edes iso tuoppi. Tuli taas samalla harjoiteltua norjan ymmärtämistä ja ruotsin puhumista. Norjassahan ei muuten saa enää lainkaan polttaa ravintoloissa. Ei se ainakaan tuota pariskuntaa suuresti harmittanut, kävivät vuorollaan laiturilla tupakalla. Ja mun vaatteet ei haise tupakansavulle, toisin kuin jos pistäydyt suomalaisessa ravintolassa.

Hohhoijjaa, kylläpä väsyttää.

Tänään on paistanut aurinko koko päivän. Nukuin aamulla yli yhdeksään, kun oli aikaa. Aamupäivällä kiertelin satamassa katselemassa höyrylaivoja. Yksi höyrykone jyristeli tietäkin pitkin. Asiallista meininkiä.

Nyt matka taittuu katamaraanilla kohti Stavangeria. Sain hyvän paikan ensimmäisestä rivistä, josta näkee kivasti eteenpäin. Välillä voi käydä yläosan peräkannella, jossa pääsee ulos. Siellä nopeuden tuntukin on huomattava, meri-ilman puhaltaessa ja vesisuihkua katsellessa. Mitään vuonoja täällä ei ole, mutta mäkisempää kuin Suomen saaristossa. Kauniita maisemia.

Laivamatka kesti reilun 4 tuntia. Matkalla poikettiin useissa satamissa. Pari öljynporauslauttaakin nähtiin.

Olisin varannut majoituksen keskustasta, mutta kohtuuhintaiset hotellit olivat täynnä. Retkeilymaja sijaitsee bussimatkan päässä keskustasta. Lähdin kävelemään satamasta keskustaa kohti ja oikea bussipysäkki suorastaan käveli vastaan melkein heti. Tuon yhden linjan busseja kulki sunnuntaisinkin vartin välein. Bussimatkakin oli ihan mielenkiintoinen. Yhden ison tien ali mentiin vain busseille tarkoitetusta kapeasta alikulusta. Toisessa päässä oli betoniluiskan välissä syvennys estämässä henkilöautojen ajoa. Majapaikka löytyi helposti ja tavarat jätettyäni lähdin takaisin kaupunkia katsomaan.

Retkeilymajan lähellä oli leipomo, jossa oli samassa kauppa. Se oli auki sunnuntaisinkin ja asiakkaita riitti. Muutoin ruokakaupat näyttivät olevan kiinni. Mahtoiko olla joku aukiololain kiertojuttu, leipomoksi naamioitu ruokakauppa? Tosin ostivat ihmiset paljon niitä leipomotuotteitakin.

Matalalattiabussissa pisti silmään ikkunan vierelle vedetyt narut. Pysähdyspainikkeita ei ollut, vaan niitä korvasi vedettävä naru, kuin jossain museoratikassa. Ilmeisesti vanha konsti on parempi kuin bussillinen uusia!

Teki mieli roskaruokaa. Kaupunkiin päästyäni löysin Burger Kingin. Hinnasto oli sikäli erikoinen, että kaikki tuotteet maksoivat enemmän, jos ne söi paikan päällä, eikä ottanut mukaan! Päätin olla maksamatta tyhjästä (?) ja otin mukaan. Menin sataman laiturin penkille syömään. Samoin tekivät jotkut muutkin.

Kaupunki oli mukava, kuitenkin erilainen kuin vaikka Bergen. Kartassa vanhaksi kaupungiksi merkitty alue oli erittäin hiljainen. Vanhat puutalot olivat vain asuinkäytössä. Vierasvenesataman toisella puolen oli se eloisampi osa kaupunkia. Ei sielläkään kyllä mitään tungosta näin sunnuntai-iltana ollut. Eikä nekään talot minun mittapuun mukaan uusia olleet. Katselin kun Color Linen suuri laiva poikkesi satamassa ja lähdin sitten bussilla takaisin majapaikkaan.